Ennen, nyt, huomenna 
Hugo Standenskjöldin Aulanko
|
Hugo Standenskjöldin Aulanko
|
 |
 |
 |
|
Hugo Standertskjöld syntyi Vanantaan kartanossa Janakkalassa 22. 9.1844. Hugo lähetettiin 12-vuotiaana Haminaan kadettikouluun ja sieltä sotilasuralle suvun perinteiden mukaisesti. Jätettyään sotilasuransa Hugo sai paikan isänsä serkun, kenraali August Standertskjöldin, venäläisen Tulan kivääritehtaan apulaisjohtajana. Standerskjöld hankki näiden vuosien aikana mittavan omaisuuden asetehtailijana. Hugo luo uuden Aulangon Palattuaan Suomeen Hugo osti Karlbergin kartanon sekä muita lähitiloja vuonna 1883, kartanon silloiselta omistajalta, kenraali Galindolta. Tilojen yhteispinta-alaksi tuli n. 74 ha. Viisi vuotta myöhemmin Hugo osti vielä läheisen Katajiston kartanon. Hugoa kiinnosti eniten Karlbergin ja sen ympäristön kunnostaminen ja kaunistaminen. Eversti käynnisti välittömästi omien suunnitelmien ja varojensa pohjalta laajamittaiset puisto- ja puutarhatyöt. Karlbergissä Hugo vietti ainoastaan kesät, talviasuntona hänellä oli Helsingissä talo, jossa sijaitsee nykyisin Korkein oikeus. Puistometsä rakentuu Aulangonvuorelle rakennettiin uusia ajoteitä, leveitä kävelyteitä ja polkuja. Vuonna 1885 suuria metsäaloja yhdistettiin kartanoon ja metsää harvennettiin. Samalla avautui kauniita näköaloja Puiston eri puolille rakennettiin useita huvimajoja. Nykyisin huvimajoista on jäljellä enää kaksi, goottilaistyylinen Ruusulaakson paviljonki sekä kiinalaisvaikutteinen Onnentemppeli. Rakennettiin myös graniittilinna, eläintarha ja karhuluola. Komeaksi lopuksi vuonna 1907 valmistui Aulangonvuorelle näkötorni. Eläintarha Joutsenlammesta lounaaseen sijaitsevalle Pukinmäelle eversti perusti oman eläintarhan vuonna 1890. Paikalle rakennettiin useita suuria aitauksia eläintarhoiksi monille ulkomaisille nisäkkäille ja lintulajeille sekä niiden talvehtimishuone ja lisäksi eläinhoitajan asunto. Eläintarhaan tuotiin kesyjä saksanhirviä, jotka eivät kuitenkaan menestyneet. Koreita riikinkukkoja ja fasaaneja hankittiin Tanskasta. Vuonna 1912 tarhassa oli kuusi peuraa, neljä vuorikaurista, mustia sikoja, neljä riikinkukkoa, 400 fasaania ja neljä joutsenta. Elintarvikepulan takia eläintarha jouduttiin lopettamaan ensimmäisen maailmansodan puhjettua. Hirvieläimet lähetettiin Korkeasaareen Helsinkiin, mutta fasaanit laskettiin vapauteen. Karlbergin kartano ja ympäröivä puisto Karlbergin kartanon päärakennus rakennettiin uudestaan ranskalaisen barokin vaikuttein ja pihaan tehtiin vierastalo (kavaljeeriflyygeli). Kartanon puisto kunnostettiin; sinne istutettiin puita, kukkaryhmiä, palmuja ja kaktuksia. Lisäksi alueelle pystytettiin kasvihuoneita ja suihkulähteitä sekä tehtiin luola. Vanajaveden ranta kunnostettiin ja sinne istutettiin yli 3 kilometrin matkalle hopeapajuja. Rantaan hankittiin kuvapatsaita ja lasipalloja. Samaan aikaan rantaan rakennettiin myös Aulangon Tekosaaret ja uimahuoneita. Ilamoon perustettiin kalanviljelylaitos, josta saatiin kuhat, forellit, lohet kartanon keittiöön. Työväestään Hugo piti huolta rakennuttamalla työväen lapsille kansakoulun. Karlbergin kartanolla oli jopa oma sähkölaitos Vanajaveden rannassa. Kartanon juhlat Aulangon alue on myös Hugon aikana ollut avoin kaikelle kansalle. Hugolla oli vieraskirja puiston alueella ja mitä enemmän nimiä kirjassa oli, sitä tyytyväisempi Hugon kerrotaan olleen. Hugo Standertskjöld oli myös vieraanvarainen isäntä. Joka kesä Karlbergissä vieraili sukulaisia, ystäviä ja seurapiiriväkeä. Vieraita kestittiin ja viihdytettiin mitä parhaimmalla vieraanvaraisuudella. Hugo otti itse vieraansa vastaan, eikä keneltäkään kuuleman mukaan kyselty kuinka kauan he aikovat viipyä. Vieraille järjestettiin hevosajelu- ja höyrylaivaretkiä, kävelyretkiä ja upeita illallisia. Vierailijoiden määrä kasvoi. Kartanosta oltiin kiinnostuneita ulkomaita myöten, olihan Hugo Standertskjöld luonut sen keskieurooppalaisia esikuvia noudattaen. Kartanon ja puiston nähtävyyksiin kävi tutustumassa ja ihailemassa puutarha-alan ammattilaisia, koululaisryhmiä ja matkailijoita läheltä ja kaukaa. (Starr, pro gradu työ 1985) Kesäkuun 27. päivä 1896 oli sanomalehti Hämäläisessä ilmoitus: ”Karlbergin puistoon on yleisöltä pääsy kielletty ensi tiistaina, sillä siellä pidetään suuria päivällisiä niille, jotka ovat elukoita ja maantuotteita, käsiteollisuutta ym. näytteille panneet maanviljelysnäyttelyyn Ryttylässä. Ylimääräinen juna tulee klo 3 j.pp. maanviljelysnäyttelystä Ryttylässä täkäläisen rautatiesillanpäähän, johon Hugo Standertskjöld on sitä varten rakennuttanut asemasillan ja 85-sylisen laiturin rantaan. Junalla tuodaan maanviljelysnäyttelystä kutsutut katselemaan Karlbergin puistoa..” Kutsua oli noudattanut noin tuhatkunta maataloustuottajaa emäntineen jotka tuotiin Ryttylästä junalla rautatiesillan viereen, sieltä he kävelivät rantatietä myöten kartanoon. Kartanon puistoon oli katettu valkoisilla liinoilla peitettyjä pöytiä. Tarjoilijat puuhailivat pöytiä ruuilla ja juomilla täyttäen. Kun Karlbergin nähtävyydet oli katsastettu, eversti antoi julistaa, että jokainen vieras istuutuisi pöytään nauttimaan talon antimista. Eversti itse kulki vieraiden joukossa. Emännille tarjottiin shampanjaa, miehille ”muuta”. Kun ruokailu oli jo päättymässä, niin puheensorina alkoi käydä yhä äänekkäämmäksi, sillä monet halusivat pitää puheen isännän kunniaksi. Kun sitten vielä vieraat keksivät haluta kantaa kelpo isäntäänsä kultatuolissa ympäri puistoa laulun kaikuessa, alkoi juttu jo käydä everstin hermoille. Hän tiedusteli ylihovimestarilta, kuinka paljon viiniä on tarjottu. Hovimestarin ilmoituksen mukaan 700 pulloa. Eversti käski siinä vaiheessa sulkea kellarin ja toimittaa vieraat takaisin junaan. Kaikki miehiset voimat tarvittiinkin vieraita junaan saattamaan. Kunnialla vihdoin jokainen pääsi vaunuunsa. Sinne päästyään joukko vielä kohotti eläköön huudon isännälleen. (Simojoki, Aulanko1947).
Hugo sijoitti suuria summia rahaa hyväntekeväisyyteen. Hän lahjoitti varoja mm. Haminan kadettikoululle, vuoden 1918 sodan invalideille, Suomen lääkäriseuralle syövän tutkimisen edistämiseksi, Ruotsalaisen kirjallisuuden seuran sivistysrahastoon, auttoi sukulaisiaan, antoi lahjoituksia tieteelle, taiteelle, musiikille ja kuvaamataiteelle, mutta ei halunnut tuoda lahjoituksiaan julkisuuteen. TARINOITA HUGON AJALTA Järjestyksen ja täsmällisyyden mies Everstin töissä olleet ovat kertoneet. että eversti oli ponteva isäntä, joka vaati kaikessa sotilaallista täsmällisyyttä ja järjestystä. Tummaan pukuun pukeutuneena keppiään heilutellen hän kierteli suurta työmaataan valvomassa, ettei kukaan laiskottelisi, ja jakoi käskyjä kaikuvalla ja reippaalla äänellä. Hän itse oli täsmällisyyden perikuva. Joka kesä hän samaan aikaan saapui Karlbergiin, joka syksy lähti sieltä samaan aikaan ja hänen elämänsä Karlbergissa kulki aina määrättyjä, säännöllisiä raiteitaan. (Simojoki, aulanko 1947). Työntekijöistään huolehtiva mies Vaikka eversti oli työnantajana ankara, hän piti myös huolen työläisistään. Jos joku sairastui tai menetti kotieläimensä, antoi hän apuaan. Kerran kesässä järjestettiin väelle myös ”henkistä virkistystä” suuret juhlat Karlbergissa, Nämä juhlat pidettiin juhannuksena Onnentemppelin läheisellä kentällä. Juhliin oli varattu hyvää ohjelmaa. Saattoi tapahtua niin että Helsingistä saapui juhliin varta vasten tilattu soittokunta. Juhlissa tarjottiin vehnästä, leivoksia ym. ja jopa jaettiin paketteja, joissa oli kahvia, sokeria jne. Kun tanssi alkoi, ei auttanut muu kuin lähteä mukaan, kukaan ei saanut kuhnailla. Samoin kuin juhannuksena eversti muisti väkeään joulunakin, antaen joululahjoiksi rahaa ja monenlaista tavaraa. (Simojoki, Aulanko 1947). Edistyksellinen ja aikaansa edellä oleva mies Eversti oli innostunut uusista keksinnöistä. Karlbergiin hankittiin suurta ihmetystä aiheuttanut gramofoni heti kun sellaisen sai. Samoin hankittiin polkupyörät ja automobiilit, mm Suomen ensimmäinen Rolls Royce. Kartanoon rakennettiin myös oma sähkölaitos. Tätä tarkoitusta varten rakennettiin Vanajaveden rannalle punatiilinen linnamainen rakennus, pumppuhuone, josta vesivoiman avulla saatiin sähköä koko kartanon alueelle. Aikana, jolloin Hämeenlinnan kaupunki oli vielä öljyvalon varassa. (Hautajärvi, väitöskirja 1999). Herkuttelija ja kulinaristi Hugo Standertskjöld osallistui aina juhlien tarjoilun suunnitteluun, edellisenä päivänä hän laati pääkokkinsa kanssa ruokalistan, ja viinikellarin vartijan kanssa hän valitsi sopivat viinit. Jokainen henkilökuntaan kuuluva paneutui erittäin huolellisesti tehtäväänsä, tiesiväthän kaikki kuinka suuri herkuttelija eversti oli. Illallisen kalat – lohet, kuhat ja forellit – olivat peräisin kartanon omasta kalaviljelyslaitoksesta. Omasta puutarhasta saatiin kotimaiset marjat ja eksoottiset hedelmät. Illan suussa everstin tullessa tarkastuskierrokselleen oli kaikki valmista ja vieraat voivat käydä herkuista notkuvien pöytien ääreen torvisoittokunnan musiikin saattelemina. (Simojoki, Aulanko 1947).
Ikääntyessään Hugo mietti Karlbergin kartanon kohtaloa ja tarjosi tilaa ensin valtiolle. Oli suunniteltu, että sinne olisi perustettu maatalouskorkeakoulu. Asia kuitenkin pitkittyi ja niinpä Hämeenlinnan kaupunki osti Karlbergin ja muut tilat 1926 kolmannekselle niiden käyvästä arvosta eli 7 miljoonalla markalla. Yhtenä ehtona Hugo mainitsi, että alue on säilytettävä avoimena kaikelle kansalle. Seuraavana vuonna 1927 kartanon päärakennus ja kartanopuisto siirtyivät Matkailijayhdistykselle. Ikävä tapaus kuitenkin sattui tammikuun pakkasilla 1928, jolloin kaupungista huomattiin Karlbergin suunnalla liekkien loimotusta. Kartanon upea päärakennus tuhoutui palossa kokonaan. Hugo kuoli illalla 9.5.1931, jonka hän vietti ystävänsä, kansleri Hugo E. Pippingin kanssa Helsingissä kuuntelemalla oopperaesitystä. Hänet on haudattu Janakkalan Pyhän Laurin kivikirkon hautausmaalle Janakkalaan. Hugo oli perheetön ja niinpä sukulaiset joutuivat maksamaan valtiolle suuren perintöveron ja mm. Hugon Helsingissä sijaitseva kaupunkikoti meni veroina valtiolle.
Ilman Hugo Standerstkjöldiä Suomi olisi jäänyt vaille sellaista jättiläispuistoa, joita 1700-luvulta lähtien perustettiin yksityislinnojen ympärille. Luonnon ja sen kauneuden ihailijana hän toivoi että Aulangolla vierailevat voisivat nauttia paikan nähtävyyksistä ja kauneudesta sukupolvilta toiselle. ”Uhrauksilla suurilla kaunistin Karlbergin. Hugosta muualla: |
Valmistuttuaan kadettikoulusta Hugo palveli Puolassa 1864 - 1866. Tarinan mukaan Hugo tapasi Puolassa elämänsä naisen. Kerrotaan, että Hugo rakennutti Aulangon puistometsän nimenomaan saadakseen kreivittären muuttamaan Suomeen. Kreivitär ei kuitenkaan vastannut myöntävästi Hugon kosintaan.
ympäristöön. Louhikkoisesta maastosta kaivettiin kiviä käsivoimin. Lisäksi puistometsään kaivettiin kaksi lampea, Metsälampi ja Joutsenlampi, joihin tuotiin vesilintuja.
