Ennen Hugo Standertskjöldin luomaa upeaa kartano- ja puistomiljöötä, Aulangolla oli mm. Karlbergin kartanon tilalla talonpoikaistalo, Aulangon vuorella muinaislinna sekä Lusikkaniemellä Hiidenniemen uhrikivet.

Muinaislinna

Esihistoriallisten kaivauksista ja tutkimuksista esiin tulleet löydöt kertovat että Aulangon vuoren laella, jonka korkeus on 150 metriä merenpinnasta ja 70 metriä Aulangonjärvestä, on sijainnut pakanuuden aikainen muinaislinna. Aulangon linnan tarkoitus oli olla pakopaikka alueen väestölle vaaran uhatessa. Maaston kolmelle suunnalle jyrkästi viettävät rinteet helpottivat sen puolustamista. Hämäläisten vanha linna lienee hävitetty 1250 tienoilla, jolloin maahan tunkeutuneet ruotsalaiset ryhtyivät rakentamaan Vanajan vesireittiä yhä vartioivaa Hämeen linnaa.

1880-luvulla puistoalue oli tavallista, vahvasti kumpuilevaa metsäaluetta. Hämeenlinnalaiset olivat jo kauan kavunneet kallioiden laelle maisemia katsomaan. Maaherra O.R. Rehbinder rakennutti 1840-luvulla maantien Aulangon vuorelle.

Hiidenniemen uhrikivet

Luonnonsuojelualueeseen liittyvällä Lusikkaniemellä, jonka Hämeenlinnan kaupunki nykyisin omistaa, on hämärään muinaisuuteen kurottuva historiansa. Sen alkuperäinen nimi, Hiidenniemi, on antanut aiheen olettaa, että niemen korkeimmalla kohdalla olevat kivet ovat vanhoja uhrikiviä.

Mäkelän talonpoikaistalo

Aulangon seudulla on harjoitettu tutkimusten mukaan maanviljelystä jo vuosisatojen ajan. Kartanon ja nykyisen hotellin paikalla sijaitsi Mäkelän talonpoikaistalo. Kuvernementtisihteeri Carl Rennerfelt osti tilan 1800-luvun puolivälissä ja rakennutti siihen uuden, klassistisen päärakennuksen. Mäkelä ei kuitenkaan kelvannut nimenä ruotsinkieliselle omistajalle ja tila sai uuden nimen Karlberg.